Suomalaisten yleisin tapa kalastaa vaihtelee hieman alueittain ja vuodenajoittain, mutta yleisimmin käytettyjä kalastusmenetelmiä ovat onginta, pilkkiminen ja heittokalastus. Tämä kaikki mahdollistetaan mm. keräämällä kalastonhoitomaksu.
Onginta on perinteinen ja yksinkertainen kalastusmenetelmä, jota monet suomalaiset harrastavat, erityisesti lapsuudesta asti. Onginnassa käytetään yleensä koukkua, siimaa ja painoa, johon kiinnitetään syötti, kuten mato, toukka tai hyönteinen. Onginnalla voidaan kalastaa monia erilaisia kaloja, kuten ahventa, haukea, kuhaa ja taimenta.
Pilkkiminen on suosittu talvikalastusmenetelmä, jossa kalastaja poraa jäähän reiän ja kalastaa siitä pilkillä, joka on yleensä pieni koukku, jossa on syötti. Pilkillä voidaan kalastaa esimerkiksi ahventa, siikaa, haukea ja muita järvi- ja merikaloja.
Heittokalastus on yleinen tapa kalastaa erityisesti kesäkaudella, ja se sopii erityisesti suurempien kalojen kalastukseen, kuten hauen, taimenen ja lohen kalastukseen. Heittokalastuksessa käytetään yleensä pitkää vapaa, kela ja viehettä, joka voi olla esimerkiksi lusikka, vaappu tai perho.
Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita tapoja kalastaa Suomessa, ja Suomessa kalastetaan myös esimerkiksi verkoilla, troolilla, katiskoilla ja nuotilla, joita käytetään erityisesti ammattikalastuksessa.
Kalastus ja suomalaisuus
Suomalainen kalastaja voi olla kuka tahansa, joka nauttii kalastuksesta ja haluaa viettää aikaa vesillä. Suomessa on paljon erilaisia kalastajia, jotka harrastavat kalastusta eri syistä ja eri tavoin.
Monet suomalaiset kalastajat harrastavat kalastusta virkistysmielessä. He nauttivat luonnossa liikkumisesta, kalastuksesta ystävien tai perheenjäsenten kanssa ja haluavat ehkä saada saaliiksi kalaa, jota voivat syödä tai vapauttaa takaisin veteen. Toiset taas pitävät kalastusta kilpailullisena lajina ja osallistuvat erilaisiin kalastuskilpailuihin.
Suomalaisia ammattikalastajia on myös paljon, ja heidän kalastustoimintansa kattaa useita eri kalalajeja. Suomessa kalastetaan esimerkiksi lohta, siikaa, taimenta, ahventa, haukea, kuhaa ja monia muita lajeja. Ammattikalastajat käyttävät usein erikoistuneita kalastusvälineitä, kuten verkoja, nuotteja tai troolereita, ja heidän kalastusalueensa voivat ulottua useille eri vesistöille.
Suomalaiset kalastajat ovat yleensä tietoisia kestävän kalastuksen periaatteista ja pyrkivät noudattamaan niitä. He huolehtivat kalakantojen säilymisestä, vesistöjen puhtaudesta ja siitä, että kalastus ei aiheuta liikaa häiriötä ympäristölle. Suomalaiset kalastajat ovatkin yleensä vastuullisia ja haluavat nauttia kalastuksesta niin, että se on kestävää myös tulevaisuudessa.
Kalastonhoitomaksu
Kalastonhoitomaksu on Suomessa kalastajien maksama lupa, joka oikeuttaa kalastamaan yleisillä vesialueilla, kuten järvi- ja jokivesillä sekä merellä. Kalastonhoitomaksu peritään kalastajalta riippumatta siitä, onko hän ammatti- vai vapaa-ajankalastaja, ja se on voimassa yhden kalenterivuoden ajan.
Kalastonhoitomaksu on tärkeä osa Suomen kalastusjärjestelmää, ja sillä pyritään turvaamaan kalakantojen kestävä käyttö ja hoito. Maksun keräämisen ja käytön valvonta on Suomessa viranomaisten, kuten Metsähallituksen ja ELY-keskusten vastuulla.
Kalastonhoitomaksulla on myös tärkeä merkitys Suomen vesistöjen suojelussa ja hoitamisessa. Kalastonhoitomaksuvaroilla rahoitetaan esimerkiksi kalanistutuksia, vesistökunnostuksia ja kalastuksenvalvontaa. Näin varmistetaan, että kalakannat säilyvät ja vesistöt pysyvät elinvoimaisina myös tulevaisuudessa.
Kalastonhoitomaksun suuruus määräytyy kalenterivuosittain, ja sen suuruus riippuu muun muassa kalastajan iästä, kalastusmuodosta ja siitä, haluaako hän kalastaa yhdellä vai useammalla vieheellä. Kalastonhoitomaksun voi ostaa esimerkiksi Eräluvat-verkkokaupasta, metsästys- ja kalastusliikkeistä tai R-kioskeilta.
