Vuonna 2017 Suomen rannikolla tapahtuvaa kaupallista lohenkalastusta muutettiin siten, että ammattikalastajat ovat voineet aloittaa lohenpyynnin jo toukokuun alussa, kun aikaisemmin kalastuskausi alkoi vasta kesäkuussa. Tämä ja samaan aikaan lisääntynyt laiton kalastus vaarantavat Itämeren luonnonlohikantojen elpymisen.
Lohenkalastuksen aikaistamiskokeilu syntyi tarpeesta tasata kalastusta koko kaudelle. Pyydysmäärien ja saaliskiintiöiden piti varmistaa, että luonnonlohikantoihin ja arvokkaisiin suuriin naaraskaloihin kohdistuisi pyyntiä vain ”vähäisissä määrin”.
”Nykyinen kalastuksen säätely näyttää johtaneen tavoitteiden vastaisesti siihen, että kalastajien kannattaa aloittaa kalastus heti toukokuussa ja tavoitella saaliikseen nimenomaan aikaisin vaeltavia suurikokoisia kaloja, sillä niistä saa parhaan tuoton. Päätös oli selkeästi hätiköity, ja siitä tulee luopua lohikantojen turvaamiseksi”, WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska sanoo.
Aikaistetun kalastuskauden aikana saaliiksi joutuu tutkitusti erityisen paljon villejä ja kookkaita lohia, sillä ne nousevat ensimmäisinä jokiin kutemaan. Tämä voimistaa ylikalastuksesta johtuvaa ongelmaa.
Suurikokoisten lohien kalastuksella voi olla hyvin kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia.
”Suuret lohet ovat tehokkaampia lisääntyjiä kuin pienemmät lajitoverinsa. Isojen lohien poikaset myös palaavat todennäköisemmin kudulle samoin suurikokoisina ja ylläpitävät näin lohikannan tuottavuutta myös silloin, kun jokeen nousevien lohien määrä jää syystä tai toisesta pieneksi. Lisäksi tiedetään, että mitä enemmän lohikannassa on suurikokoisia yksilöitä, sitä enemmän on myös perinnöllistä monimuotoisuutta. Tämä auttaa lajia sopeutumaan ympäristössä tapahtuviin muutoksiin kuten ilmastonmuutokseen”, Ovaska selventää.
Asiasta huomautettu jo edelliselle hallitukselle
WWF ja joukko muita järjestöjä, yrityksiä ja tutkijoita jätti jo viime vuonna maa- ja metsätalousministeriölle esityksen haitalliseksi todetun aikaistamiskokeilun lopettamisesta. Esityksessä lueteltiin myös käytännön toimia, joilla olisi välitön hyvä vaikutus Itämeren lohikantoihin. Tällainen olisi esimerkiksi ylämitan säätäminen lohelle koko kalastuskauden ajaksi.
”Viimevuotinen esityksemme ei johtanut toimenpiteisiin, joten olemme lähettäneet sen päivitettynä uudelle hallitukselle. Lohenkalastuksessa ei EU-tasolla ole viime vuosina päästy kestäviin ratkaisuihin eikä laittoman lohenkalastuksen kitkemisestä ole toistaiseksi luotettavaa näyttöä. Nyt Suomen tulee tehdä kansallisesti ratkaisuja, joilla varmistetaan lohikantojen elpyminen”, Ovaska sanoo.
Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on ollut palauttaa kalakannat kestävälle tasolle viimeistään vuoteen 2020 mennessä, mutta Itämeren lohikannoissa tavoitteita ei ole saavutettu. Erityisen huolestuttava on Itämeren pääaltaaseen ja Pohjanlahteen laskevien heikkojen lohikantojen tilanne, joka ei ole juurikaan parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana.
”Koska emme voi luottaa siihen, että ylikalastus saataisiin kuriin EU-tasolla tai ennustaa, miten ympäristö ja lajien elinolosuhteet muuttuvat tulevaisuudessa, olisi suurten yksilöiden säästäminen helpoin ja tehokkain keino turvata lohikantojen tulevaisuus.”
